Translate

keskiviikko 21. syyskuuta 2016

Kuurasin merkkilaukun saippualla ja vedellä. Vastaan vain omista teoistani.

Tyhjensin vaalean kesäisen lempilaukkuni. Aika siirtyä syksyyn. 


Kuvassa laukku pestynä. 


Kauhistus, miten ränsistyneeltä laukku näytti. Olisiko aika luopua? 

Vuoriton laukku on kohopainettua haljasnahkaa. 

Uutena käsittelin laukun suojasuihkeella, kuten teen kaikille nahkatuotteille. Pöljästi en älynnyt suojata laukun sisäpuolta, jonka huokoinen pinta likaantuu sileää ulkopintaa herkemmin. Aina sesongin jälkeen olen putsaillut laukkua kostealla liinalla, vähän saippuaa pahimpiin nuhjukohtiin. Lopuksi suojasuihke. 

Kevyt puhdistamien enää tehonnut. Näytti siltä, että laukun päivät ovat ohi. 

Vai ovatko? Voisiko laukun pestä? Eipä tässä mitään häviä.

Nahan pesuun suositellaan perinteisesti marseille-saippuaa. Aito marseille-saippua sisältää noin 70% oliiviöljyä. 

Harmi, nyt ei löytynyt kotoa marseille-saippuaa. Löysin pienen palan Onoma-saippuaa. Nimi viittaa Fiskarsin ruukkikylään. Päättelin, että vaikuttaa riittävän luomulta. En malttanut odottaa marseille-saippuan hankintaan lähtöä. 

Vaahdotin saippuaa kynsiharjalla ja jynssäsin laukkua aika reippain ottein. Muu ei tuntunut tehoavan. Paljon saippuavaahtoa, vähän vettä.



Oikea puoli ja sangat on pesty. Käänsin laukkuressun nurin ja jatkoin jynssäystä. Lopuksi huuhtelin laukun kevyesti suihkulla. Nahkaan saa jäädä saippuaa. 

Varsinkin nahkakäsineitä pestessä neuvotaan laittamaan saippuaa myös huuhteluveteen.


Oli pilvinen päivä. Vein laukun parvekkeelle kuivumaan. Nahkaa ei pidä kuivattaa suorassa auringossa eikä lämpöpatterin lähellä. 

Hups, näyttää ikävän kirjavalta. Plääh! Ilmeisesti kynsiharjakuuraus oli paikoitellen turhan voimallista. Mutta näyttää laukku myös paljon puhtaammalta. 

Yöksi otin laukun sisälle kuivumaan. Ans kattoo, miltä näyttää kuivana.

Seuraavana päivänä vein laukun taas parvekkeelle ja käsittelin suojasuihkeella perusteellisesti kahteen kertaan päältä ja sisältä. 



Ei uusi, mutta riittävän siisti tuli. Kuljemme yhdessä tulevanakin kesänä.



Sinne vaan, talvilepoon omaan pussiin. Nähdään keväällä.

sunnuntai 18. syyskuuta 2016

Päivän asu. Vaatekaapissa vaihtui sesonki. Tänään alkoi syksy.

On pitkä tauko siitä, kun olen viimeksi blogannut pukeutumisesta (edellinen asupäivitys näyttää olevan viides päivä helmikuuta). Syitä on. Se, että itsestään bloggaaminen tuntuu nolottavalta. Siitä huolimatta, että olen asian työstänyt mielessäni ja päättänyt näitäkin tehdä. Siispä taas rämmin tämän nolotuksen yli. Se, etten ole hankkinut uusia asuja. Harvoin hankin uusia asuja, eikä asia tule muuttumaan. Kömminpä senkin esteen yli. Niillä mennään, mitä on.

 Aikaisemmankin saapumiserän ihminen nimittäin pukeutuu joka päivä, jos terveenä saa olla. Saattaa jopa olla aiheesta kiinnostunut, vaikka ei juuri uutta ostelisi. Siinä syitä jatkaa pukeutumisesta bloggaamista. 

Tämä on ensimmäinen pukeutumisjuttuni seitsemänkymppisenä. Kohti uutta!

Lämmintä syyskuun alkupuolta on kiittäminen siitä, että näin pitkään on saanut kulkea kesäisissä. Enää on kaksi viikkoa lokakuuhun. Kyllä syksy saa jo tulla. 

Pyykkäsin eilen kesäisiä vaatteita. Nyt on valkoiset, vaaleansiniset ja pinkit housut, trikoot ja sukat viikattu odottamaan uutta kevättä. Vaaleat kengät ja sandaalit lähtevät vintille. Vaalea laukku saa vetäytyä putsattuna talvilepoon omassa säilytyspussissaan. 


Sesongin vaihtuminen on löytyöretki vaatekaappin. Muutaman kuukauden tauon jälkeen tuntuvat vanhatkin asut taas vähän uusilta. Hivenen kesästä vielä pidän kiinni, kukkakuosi farkuissa ja huivissa. Kirpparilta ostamani nahkajakku on edelleen mieleen.


Kotistudioni on makkarin ovinurkkauksessa. Siihen kun käy iltapäivän aurinko.


Huiveja käytän ahkerasti ja niitä minulla on riittämiin. Tyttäreltä samaani suuri viskoosihuivi on kevyt ja pehmeästi lämmittävä. 


Käytän harvoin mustaa. En ole saanut aikaiseksi mustan laukun hankintaa, vaikka sellaiselle välillä ilmenee tarvetta. 


Tähän tarpeeseen muistin joskus ostamani tekstiililaukun. Käytin sitä aikanaan työmatkoilla. Laukkuun mahtuu olennainen: puhelin, passi, liput, rahat ja silmälasit. Kaupungilla kulkiessa litteä laukku piiloutuu turvallisesti takin alle. Oikein hyvä, etten ole hävittänyt. Täytyy muistaa reissuun lähtiessä.


Farkkuni ovat vajaamittaiset, mutta nuorisotyyliin paljain nilkoin kulkeminen ei ole minulle. Vaikka en käytä paljoa mustaa, tykkään yhdistää mustaa ja tummansinistä.

 

Onhan ylläni jotain uuttakin. Anttilan loppuunmyynnistä löysin siistejä tummansinisiä miesten sukkia. 

Ostin 80-luvulla Italiasta kävelykengät, joissa oli tukeva pohja, hapsullinen iltti ja tupsut. Käytin ne aivan loppuun. Olen kauan etsinyt vastaavia. Kun en etsimääni löytänyt, ostin pari syksyä sitten mustat ja keskiruskeat herraintyyliset nauhakengät. Hyvin toimivat kesäkenkien ja saappaiden välikausilla. Tänä syksynä ilttikenkiä näyttää olevan taas tarjolla. Jos näen tummanruskeat, ne ovat minun. 

Aina nimittäin pitää kuitenkin olla mielen sopukassa jotain kaupoissa vilkuiltavaa. Nyt ostoslistalla näyttää olevan musta laukku ja tummanruskeat kengät. Netistä en osta.