Koska ne eteläisen Suomen hirmupakkaset olivatkaan? Se talvi, jolloin lämpömittari tuntui unohtuneen ikuisuudeksi pakkaslukemaan -34 astetta. Helsingin Sanomien juttu talven 1987 pakkasista viritti eilen facekavereiden kesken hauskan muistelmien ketjun.
Muistoihini tuolta talvelta liittyy Joutsenen untuvatakki. Ostin talvella 1987 koulua käyvälle tyttärelle untuvatoppiksen. Takki tuntui kirpaisevan kalliilta hankinnalta. Kouluvuodet menivät ja tytärkin lennähti kotoa elämään oma aikuista elämäänsä.
Takki jäi äidille. On edelleen käytössä. Takki on todella laatunsa lunastanut ja hintansa huutanut. Joutsenen tehtaalla Riihimäellä tehdään huippulaatua.
Välillä takki oli vuosia mökillä. Naulakolta napattavissa mukaan talvella sekä kesällä. Takin suloisessa suojassa on hiihdetty ja luisteltu järvellä, valvottu kesäöitä terassilla ja tunnelmoitu rannassa juhannuskokoilla. Untsi pitää muuten hyvin hyttysetkin loitolla.
Monet konepesut käyneessä takissa näkyy tietenkin lähes kolmenkymmen vuoden jälkeen kulumisen merkkejä, mutta se on edelleen untuvaisen muhkea.
Hihojen ja taskujen suita olen korjaillut. Viimeisimmän kunnostuksen ja pesun jälkeen päätin jättää takin taas kaupunkikäyttöön.
Takin keltainen väri tuntuu aina vain yhtä aurinkoisen lämmittävältä.
Villalapaset eivät yksinään ole kovin lämpimät. Niitä voi pukea kahdet päälekkäin tai vetäistä lämmikkeeksi vuorillisen nahkasormikkaiden päälle.
Kuvien pipo, lapaset ja sukat ovat Kodin kuvalehdelle tekemiäni käsityömalleja. Julkaistu numerossa 21/1976.
Entä muistatko Bulan ja pinssivillityksen? Niin kasaria! Edelleen lämmin. Pesun jälkeen kiinnitän tietenkin pinssit takaisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti