Piia Kalliomäen kirja Aina oikein. Neuleita kotiin.

"Kodin laittaminen, sisustaminen, ruuanlaittaminen, leipominen, puutarhanhoito, runojen kirjoittaminen, neulominen - niissä kaikissa on samaa mietiskelevyyttä, ajatusta, rajattomuutta ja yksinkertaisen arjen ihmeellisyyttä."

Näin kirjoittaa sisustussunnittelija, toimittaja ja bloggari Piia Kalliomäki käsityöharrastuksensa myötä syntyneen neulekirjansa alkusanoissa. 

Aina oikein on Piian näköinen kirja, rentoja neuletöiden ideoita täydentämään kodin sisustusta. Ammattisisustajan varmalla tyylillä kuvitetettuna myös sisustuskirja. Nauttitavaa katsottavaa, vaikka ei puikkoihin tarttuisikaan.  

Hurraa ja onnea Piialle!

  Omaan työhistoriaani kuuluivat käsityöt vuosikymmeniä. Kirjaa en saanut aikaiseksi, vaikka sellainen mahdollisuus olikin tarjolla muutaman kerran. Osaan kohtuullisen hyvin kuvitella, millaisen työnmäärän kirjan synnyttäminen vaatii. 

Piia on omin käsin neulonut suuren osan kirjaan kuvatuista neuleista. Ja virkannut. Peitteitä, tyynyjä, mattoja. Jostain kummasta hän on neuleille tunteja pihistänyt. Samaan aikaan on hoitunut perhe, paneutumista ja luovuutta vaativa ansiotyö ja oman talon rakennusprojekti. Talosta Piia kirjoittaa blogissaan Pieni talo Helsingissä.   

Aina oikein -kirjan julkistamistilaisuus oli tänään Friz Hansenin myymälässä Helsingissä. 

Näppäsin maistijaisiksi muutaman kuvan julkistamistilaisuudessa esillä olleista kirjan mallineuleista. Blogini kuvat eivät siis ole kirjasta. 

  

Asioita, joista en pitänyt nuorempana. Osa 3: Puristelasi.

Juttelimme ystävän kassa siitä, miten kummallisia asioita ihmiset keräävät. Tunnustin kerääväni kolmijalkaisia puristelasisokerikkoja. Ystävän ilme oli paljon puhuva. 

No, näin on käynyt. Vähän vahingossa. Kirppiksillä kolmijalkaisia sokerikkoja tulee vastaan jatkuvasti. Hintapyyntö on kolmesta viiteen euroa. Kermakot ovat varmaan menneet rikki. Ostin kerran nostalgiafiiliksissä yhden tarjoiluastiaksi, vaikka pähkinöille tai joulusuklaille. Ja sitten toisen. 

Nyt sokkerikkoja on kymmenen. Ihan tarpeeksi. Kahden sokerikon mukana tuli settinä myös kermakko. Toisen setin hinta oli viisi euroa, toisen kaksi ja puoli euroa. Tänään jätin taas kerran yhden sokerikon kirppiksen hyllyyn, pyyntö oli neljä euroa. Olen useampaan otteeseen pyöritellyt sitä kädessä ja laittanut takaisin. Riittää. 

Jos myyjä laittaa pöytäänsä viimeisten päivien alennusmyynnin ja osun sopivasti paikalle, en ole ihan varma teoistani. 

Nuoruudessani puristelasinen sokerikko-kermakkosetti nökötti monen kodin kahvipöydällä. Kömpelö köyhän kristalli edusti silmissäni täydellistä menneen ajan kökkömuotia. 

Missä ja koska näitä settejä valmistettiin? Googlailin löytääkseni tämän aikansa hittituotteen tekijän. Kummallista, en saanut selville. Yhdessä kermakon kuvassa valmistajaksi oli merkitty Karhulan lasitehdas. Jos tiedät paremmin, kerro. 

Isänpäivänä söimme meillä mummilassa karjalanpaistia ja muusia sekä bonuksena aiemmin laittamaani kaalilaatikkoa. Kattauksessa laitoin perinneruokien lisukkeet tarjolle sokerikoissa. Maustekurkku, etikkapunajuuri, suppilovahverohilloke ja puolukkasurvos.

Suuri pellavaliina, Arabian Lotta-lautaset ja siniset vesilasit ovat myös kirpputorilöytöjä.

Marraskuun pimeät päivät ovat kuvausten kannalta toivottomia. Tänään, kesken  perunoiden kuorimisen, putkahti aurinko esiin. Muistin isänpäivänä mieleeni kypsyneen aiheen. Kädet kuiviksi, sokerikot kaapista ja pikainen kotistudio keittiön pöydälle. 

Kameran paristovalo sykki hätäistä oranssia. Ei ollut aikaa ryhtyä lataamaan, aurinko voi kadota minä hetkenä hyvänsä.. Sain kuin sainkin kuvat napsittua 

Kahdesta asetista maksoin yhteensä kymmenen senttiä. Alemman kuvan kaltaisia lokerikkovateja on kirpputoreilla usein tarjolla noin kolmen euron hintaan.