Translate

torstai 29. lokakuuta 2015

Asuni tänään. Sulka hatussa kohti marraskuuta.

Pari päivää sitten lämpömittari valahti yöllä miinukselle. Vielä tarkenee nahkatakilla, mutta hyytävä viima sai lisäämään pukeutumiseen asusteita. Kaulahuivi, käsineet ja hattu. Taas tarkenee hetken aikaa.  



Sattui iltapäivän aurinko osumaan kotistudiooni, eli makuuhuoneen ovenpieleen niin sopivasti, että innostuin kuvaamaan kesäisen Irlannin matkan ainoan vaateostokseni, tweedhatun. 








keskiviikko 28. lokakuuta 2015

Kolme päivää Berliinissä 3/3 Illallinen kattojen yllä




Ravintola Käfer Saksan Valtiopäivätalon katolla on paikka, johon ei noin vain saapastella nälän yllättäessä. Pöytävaraus on syytä tehdä ajoissa. Varatessa pitää ilmoittaa tarkat henkilötiedot. 

Isomman seurueen on syytä varata yhtenäinen menu. Meillä onnistui lisäksi gluteeniton ja vegaaniversio. Seurueen laskua ei jaeta ruokailijoiden kesken. 

Päästäkseen sisään Valtiopäivätaloon on oltava mukana virallinen henkilöllisyystodistus. 
Vierailijan henkilöllisyys tarkistetaan jo ulkona, jonka jälkeen pääsee odotushuoneeseen. Luvan saatuaan opas päästää ovesta tietyn kokoisen ryhmän kerrallaan ja lähtee  ohjaamaan sisälle. Sisään mennään turvaeteisen ja  turvatarkastuksen kautta. 


Hissikyytiä katolle odotellessa ehtii kurkkia Valtiopäivätalon istuntosaliin. 




Käynti Valtiopäivätalon katolla ei olisi voinut osua parempaan hetkeen. Sää oli kirkas, ja ollakseen lokakuun loppupuolta, ilma oli leppeän lämmin. Käsillä oli täydellinen  sininen hetki. Lähes täysikuu taivaalla ja alhaalla kaupungin iltaan syttyvät valot. 



Ravintola Käfer on kattotasanteella. Ennen ruokailua oli aikaa kävellä lasikupolia kiertavää käytävää ylös kupolin huipulle. Jos uskaltaa, kävellessä voi kuikuilla kaiteen yli alhaalla lasikaton läpi näkyvään istuntosaliin.


Lasikuvun keskellä on valtaisa peilirakennelma, jonka pinnat heijastavat kuvun ikkunoista tulevaa luonnonvaloa alas istuntosaliin




Ravintola Käferin rakennus näkyy kupolin vasemalla puolella. Kupolikäyntiä edelsi tuntien kävely kaupungilla. Vatsa ilmoitti jo olevansa aika innokas illalliselle. 



Entä ruoka? Jostain syystä innostuin varaamaan vegaaniannoksen. Ihan uteliaisuuttani.  Alkupalaksi tuotu salaatti oli soma ja maistui hyvältä. Ilmavassa salaattikeossa ei paljolti syötävää ollut. No, ei alkuruuan tarvitsekaan täyttää vatsaa.


Pääruuan tullessa olin niin nälissäni, että ehdin aloittaa ennen kuvaa. Kolme savun makuista viipaletta tofua, vähän perunaa ja vihreitä. Tässä vaiheessa hiipi pettymys. Ajatellaanko oikeasti, että kasvisruokaa syövällä ei ole kunnon nälkä? 



Jäkiruuan tullessa iski jo annoskateus. Hedelmäsalaattia ja lusikallinen nopeasti sulavaa mintun makuista jäädykettä. 

Onnekseni tukevan lihamenun nauttinut vierustoveri ei selvinnyt suklaalautasestaan. Pääsin jaolle, ei tarvinnut nälissään lähteä. 



Pidän kasvisruuasta, enkä ole ruuasta valittaja. Ihmetyttää vain se, että vielä nykypäivänäkään ei ymmärretä, että kasvisruokaa syövä on nälkäinen siinä kuin muutkin. Ja että kasviksista ja hedellmistä voi valmistaa ihania annoksia.

Illan tunnelma, paikka ja seura olivat niin kohdillaan, että ruoka jäi jotenkin sivuseikaksi. Mikä on tietenkin hassua, kun on kyseessä illallispaikka, joka todella jää mieleen. 



Illallisen jälkeen katsastimme vielä Brandenburgin portin iltavalaistuksessa. 


tiistai 27. lokakuuta 2015

Kolme päivää Berliinissä 2/3 Kiinnostavia vierailuja




Sisustustoimittajien Berliiniin matkan ohjelmassa oli myös kiinnostavia ja innostavia sovittuja tapaamisia. 

Tutustuimme Pohjoismaiden suurlähetystöjen alueeseen. Suomen, Ruotsin, Norjan, Tanskan ja Islannin suurlähetystöjen talot sijaitsevat samalla tontilla Berliinin Tiergarten-kaupunginosassa. Lähetystöt avattiin lokakuussa 1999. 

Pohjoismaiden suurlähetystöalueesta on tullut arkkitehtuurinsa vuoksi suosittu matkailunähtävyys. 

Lähetystöalueen erikoisuus on yleisölle avoin Pohjoismaiden yhteistalo Felleshus. Talon nimi tarkoittaa yhteisöä tai yhteistä. Felleshusissa järjestetään konferensseja, seminaareja, näyttelyitä, konsertteja, elokuvia ja kolmannessa kerroksessa on pohjoismaista ruokaa tarjoava kanttiini.

Tutustuimme myös Suomen suurlähetystön tiloihin.


Suurlähetystöjen talot vasemmalta Tanska, Islanti, Norja ja alemmassa kuvassa näkyvät oikealla taustalla Ruotsi ja edustalla Suomi. Rakennuksia yhdistää näyttävä kupariaita.


  Suurlähetystöalueen yhteissuunnittelun arkkitehtikilpailun voitti itävaltalais-suomalainen arkkitehtipariskunta Alfred Berger ja Tiina Parkkinen. Jokaisella maalla oli erikseen oma arkkitehtikilpailunsa kunkin maan talon suunnittelusta. 

Suomen Kannel- suurlähetystörakennuksen suunnittelijat ovat arkkitehdit Rauno Lehtinen, Pekka Mäki ja Toni Peltola. 


 Suomen suurlähetystötalon seinien lehtikuusisäleikkö on jo kauniisti harmaantunut. Talo on monasti palkittu arkkitehtuuristaan.






Suurlähetystön aulassa hehkuu Silja Rantasen Värikarttaa-maalaus.


Suomen suurlähetystön erikoisuus on tietenkin sauna takkahuoneineen.


Talon materiaaleja ovat ulkoseininen lehtikuusi, sisällä pitkälti lasi, alumiini ja betoni. 

Kirsikkana kakussa vierailimme Suomen suurlähettilään Ritva Koukku-Ronden residenssin edustustilassa lähellä Potzdamer-Plazia. Emme tavanneet lähettilästä, joten en laita tiloista kuvia ilman hänen lupaansa. Yhtä en nyt voi vastustaa. 


Aulassa vieraita tervehtii Riikka Latva-Sompin leikkisä Purkkapallopoika. Huoneisto on moderni ja valoisa. Sisustuksessa on käytetty raikkaasti uutta kotimaista designea ja taidetta. Toivottavasti joku lehti ottaa pallosta kopin ja tekee tiloista jutun. 



Residenssin kattoterassilta on loistonäkymät Berliinin kattojen ylle. Ja viherkatto.


Toinen vierailukohteemme oli  energisen inspiroiva Freunde von Freunden. Kannattaa käväistä sivulla Freunde von Freunden ja, facebookissa. Saat linkeistä vainun, mistä konseptissa on kyse. Vaikka mistä. Vaikka missä. Viestinnästä.

"By introducing real people and stories from around the world with an honest and authentic approach, FvF attracts a global readership and remains borderless".

FvF:n maailmanlaajuisen pöhinän kotipesä on sympaattinen,  tavallisen kolmion kokoinen huoneisto vanhassa kerrostalossa Mulackstrassella. Toimituksen tila on saman rapun toisessa huoneistossa kerrosta ylempänä. Ideana on tarinoiden luominen ja kertominen kiinnostavasti, laadulla ja elämän makuisena.  











FvF hurmasi meidät pyökerryksiin tajunnan vievillä kakkukahveilla. Pähkinä-siemenkakkaroita voisi yrittää pyöritellä kaurakakkujen ohjeen muunnelmana.



  
Palaan seuraavassa kirjoituksessa vielä Beliiniin iltatunnelmissa.

maanantai 26. lokakuuta 2015

Kolme päivää Berliinissä. Osa 1/3 turistina kaupungilla

Osallistuin sisustustoimittajien matkalle Berliiniin. Viikonloppu perjantaista sunnuntaihin  testasi kunnon kestävyyttä päivittäisillä tuntikausien kävelyillä ja täytti mielen innostavilla kokemuksilla. 
Mieli ja kamera ovat niin täynnä, että jaan Berliinin kokemuksia kolmeen osaan: Kaupungilla nähtyyn, kiinnostaviin vierailuihin ja unohtumattomaan iltaan. 

Aloitan kaupungilla nähdystä. 



Tunteita ravisteleva. Tämän halusin ehdottomasti kokea. 
Kokonaisen korttelin kattava Euroopan murhattujen juutalaisten muistomerkki muodostuu epätasaiseen maastoon sijoitetusta 2711:sta betonipaadesta. Paadet ovat 2,38 metriä pitkiä ja 0,95 metriä leveitä ja niiden korkeus vaihtelee 0,5 metristä 4,7 metriin. Vuosina 2003-2005 toteutetun muistomerkin on suunnitellut arkkitehti Peter Eisenman. 




Holokaustin muistomerkki sijaitsee lähellä Brandenburgin porttia.


Merikontit kiehtovat mielikuvitustani. Taide-, tapahtuma- ja juhlahalli Platoon Kunsthallen lattia on asvalttikenttä. 




Kahvila Anna Blume tarjoaa kulinaarisia ja floristisia nautintoja. 




Kahvilan vieressä on kirjojen kierrätyspiste. Luukuihin tuotiin ja niistä haettiin lukemista.


Weinmeisterstrasse-metroaseman ympäristö on merkitty karttaan maininnalla "interessant&attraktiv". Trendikästä aluetta. Vaikka kuvani näyttävät autioilta, lauantain kaunis ilma sai ihmiset liikkeelle vaeltelemaan ja viettämään aikaa alueella. Varsinkin Rosenthaler- ja Sopihen-katujen sisäpihojen labyrintti kuhisi ihmisiä.   




Liikennevalon ukkeli Ampelman on tuotteistettu kulttihahmoksi, jolla on useita omia myymälöitä. Kauppa oli piukassa asiakkaita.








Hurmaavat mummot valmistivat katuruokaa taikinasta asti. Herkkuja odottavien jono oli huomattavan pitkä.





Stilwerk designtalo monessa kerroksessa. Sieltä nappasin kuviin muutaman kaakelilaatan.




ja nämä kalamiehen valaisimet :)





KaDeWe, Kaufhaus des Westens tavaratalo on osa Karstadt- tavarataloketjua. KaDeWe on Manner-Euroopan suurin ja Lontoon Harrodsiin jälkeen Euroopan toiseksi suurin tavaratalo. Kiinnostavin on ruokaosasto.






Currywurst on katuruuan perussetti. Kuvassa KaDeWen marsipaaniversio.



Sunnuntai on hyvä päivä kirpputorikierrokselle. Ehdin vain yhdelle. Tämä on heppo löytää, Tiergarten S-bahn aseman vieressä. Tuolit olisin ottanut, eivät mahtuneet matkalaukkuun.






Katselu riitti. En ostanut mitään.

Päätän kaupunkikierroksen. Jatkan Berliinistä vielä toisilla tarinoilla.