Translate

lauantai 16. joulukuuta 2017

Marraskuisella ulkoilumatkalla Ranskan Rivieralla. Päiväkirja osa 3/3

Päiväkirjani marraskuiselta ulkoilumatkalta Riveralla jatkuu. Tämä on kolmas, viimeinen osa. Olin matkassa tyttären ja vävyn kanssa. Asuimme Cap d´Antibesissa. Käytössä oli auto.



28.11. tiistai. Monaco. Ainoasta aiemmasta käynnistäni on kulunut kaksikymmentä vuotta.



Menomatkalla pysähdyimme näköalapaikalle. Edessä Cap Ferrat. Sen kiersimme viikkoa aiemmin. Tarina kierroksesta on matkapäiväkirjani ensimmäisen osan lopussa. 



Cap Ferrrat, myös Monaco jo näkyy.


Auto sai jäädä odottelemaan rinteeseen Ranskan puolelle. 

.

 Kuvan uudisrakennus laskeutumisen varrelta on vielä nipin napin Ranskassa. Vain hiventä alempana Monacon puolella rinnettä asuntojen hinnat ovat moninkertaisia. 


Ajo- ja kävelymatkan jälkeen alkoi jo olla kiirus. Missä ostari, siellä vessa.


Vessakin oli siisti.


Joulua kohti mennään, mutta puiston näkymä on näin eksoottinen. Huomaa vettä syöksevä murattilisko.


Monte Carlon kasinon aukiolle oli Palmujen keskelle loihdittu huurteinen joulumetsä. Kuusenkoristeina kultaiset pelikorttien maatunnukset.




Monte Carlon kasino. Äkkirikastumisen jälkihoitoon on kasinorakennuksessa jalokiviliike heti tuolla kulman takana.  




Remontointi- ja rakennuskuhinaa joka puolella. Kuvan näkymä on kasinon portailta. Vasemmalla Hotel de Paris, oikealla Café de Paris. 
Seuraavan kuvan myymäläkuplien ryhmä sijaitsee taustalla kuusten jälkeen.


Luksusmyymälöiden kuplakylää en muista nähneeni kaksikymmentä vuotta sitten.


Missä on pienikin paikka rakentaa, siellä töröttää nosturi.


Elämä ei täälläkään ole vain ikävän karkoitusta, vaan myös arkista aherrusta. 


Jatkoimme kasinolta kävelyä kohti satamaa.Ostimme matkalla patongin ja täytteitä ja mutustelimme välipalan veden kera veneitä katsellen. Kävely jatkui kohti vanhaa kaupunkia ja palatsia. Odotettavissa porrastreeniä.


Ylhäällä. Kaikki hyvin.


Ruhtinaallisia jaloittelijoita ei näkynyt.


Koristekaali kelpaa talvisomisteeksi ruhtinaan palatsin kulmillakin.


Kuulat on hitsattu yhteen. Varmistin.






Monacon katedraali on kaunis. Prisessa Gracen hautaa emme älynneet sieltä etsiä.




Paluumatkalla kaupungilta bongattua. Ruhtinasparin joululahjavinkki?


Vaikka luksusautot kääntävät päät, ovat pienet autot ja skootterit ylivoimaisesti yleisimmät ajopelit täälläkin. Myös pikkuruisia sähköautoja näkyi jonkin verran.


Palasimme kasinolle ja oli myös pistäydyttävä uudelleen asioimassa ostarilla. Seuraavaksi suunta ylämäkeen ja kohti autoa.


Aurinko alkoi mennä mailleen. Ajaessa kurkimme alaviistoon, josko tuo maamerkkinä kauas näkyvä sininen torni olisi illalla valaistu. Oli se. Hehkui sinisenä. Ei apua, se vaihtaa väriä! Kivat joulunajat asukkaille ja naapureille.  

Liikkeellä jalkaisin viisi tuntia. Riittävästi portaita ja ylämäkea.

29.11. keskiviikko. Ajellimme Nizzan suuntaan, ajatuksen käydä Cap3000-ostoskeskuksessa. 




Ulkoilu järjestyi niin, että auto jätettiin parkkiin kolmen vartin ripeän kävelymatkan päähän kohteesta. Kelpaa näissä maisemissa pistellä. Ostarihaahuilun jälkeen nautimme patonkileivät vesipainikkeella ja merimaisemalla. Taas jaksoi taivaltaa takaisin autolle.  

Illalla relasin ja selasin ruokailun jälkeen tablettia sängyssä. Pidin televisiota auki aina hotellilla ollessani. Yritin saada tolkkua ranskankielisistä uutisista. Muuta kieltä telkkari ei osannut. Onneksi uutisissa on tekstinauhoja. Luetusta pääsi helpommin jyvälle. Pysyttelin uutis- ja ajankohtaiskanavilla. Dupatut sarjat ja elokuvat tuntuivat liian kummallisilta. Mieluummin ranskalaisia istumassa pöydän ääressä jauhamassa politiikka.

Päivän liikunta ostarihaahuiluineen kolmisen tuntia.

30.11 torstai. Päivät Rivieralla alkoivat olla vähissä. Ehdotin tyttärelle ja vävylle että he pitäisivät mielensä mukaisen ulkoilupäivän. Pärjään kyllä. 

I

Päätin olla reipas ja kävellä hotelilta Cap d´Antibesista Antibesiin kiertelemään kaupungilla.  



Nomade teki toisen matkapäivän käynnillä niin suuren vaikutuksen, että suunnistin sataman vallitukselle fiilistelemään hänen luonaan uudelleen. Lisää teoksesta on päiväkirjani ensimmäisessä jaksossa. 



Vaikka yö oli viilentynyt kolmeen asteeseen, päivä oli sädehtivä. Lämpöä 14 astettta, auringossa enemmän. Poikkesin toviksi sisätiloihin. 



Picasso työskenteli  vuonna1946 (synnyin silloin) läheisessä Golfe Juanissa. Hän sai Antibesista Grimaldien linnasta tilaa työhuoneeksi. Kahden kuukauden tuotteliaan työskentelyn jälkeen Picasso lahjoitti linnalle 23 maalausta ja 44 piirrosta.  



Lahjoituksia tuli lisää. Vuonna 1947 linna sai siellä maalatun teoksen Odysseia ja seireenit. 1948 kokoelmaa kasvatti 78 keraamista työtä ja 1954 vielä kaksi veistosta. Rakennus on nyt Picasson museona.



Linnan terassilta on hyvä näkymä kohti "kotia" Cap d´Antibesiin.



Käväisin kirkossa.




Antibesin vanhan kaupungin avoimen kauppahallin vierustaa ajoimme monena aamupäivänä, kun menimme Nizzan suuntaan. 



Kiertelin vanhaa kaupunkia ja vähän ostoskatuja. Paluumatkalla näin ryhmän vesikävelijöitä. 



Meri on kaunis sinisen ja turkoosin sävyissä. Vesi on uskomattoman kirkasta ja hiekkarantaa riittää. Uimaan ei kuitenkaan tehnyt mieli.



Cap d´Antibesissa isot huvilat olivat autioina talvilevossa. Taloja ympäröivät korkeat muurit ja aidat. Onnekkaasti tässä kohden tien mutka ja korkeusero avasivat näkymän tontille. Henkilökunta huolehtii. Puutarha on timmissä kunnossa.



Aika moni huvila on myynnissä. Odotin hetken, että kaksi miestä ehti mennä portista.  He silmäilivät ensin kadulla taloa sen tyylisesti, että veikkasin heidät välittäjäksi ja ostajaehdokkaaksi. Mikäli korvani oikein puhetta nappasivat, oli keskustelun kieli venäjä.

Päivän kävely neljä tuntia.

1.12. perjantai. Marraskuun matka kääntyy joulukuulle. 

Onko kunto kohentunut? Testiksi sopii uusintana Cap d´Antibesin kierros. Ensimmäisen kierroksen kokemus 16 päivää aiemmin on päiväkirjani ensimmäisen osan alussa. 

 



Teimme niemen kärjen kiertävän polun jälkeen vielä ylimääräisenkin lenkin. Hotellille päästyä olin  väsynyt, mutta en läheskään samalla tavoin uuvuksissa kuin ensimmäisenä päivänä. Tuntui palkitsevalta. Kiitos mahtavien kirittäjien!

Kävelyä 2,5 tuntia.

Tytär ja vävy lähtivät ruokailun jälkeen omalle iltalenkilleen. Sankariulkoilijat palasivat kahden ja puolen tunnin kuluttua litimärkinä ja kylmissään. Sää oli muuttunuti rajusti. Ensin oli tullut rakeita, sitten ukkosti ja satoi kaatamalla.

2.12. lauantai. Viimeinen matkapäivä.  




Kova tuuli. Ihmettelimme meren vellontaa autossa istuen. Vaikka tie oli aika korkealla, ryöpsähtivät tyrskyjen pisarat välillä autolle asti. Vuorille oli yöllä satanut lunta.  Ei kuitenkaan enää satanut. Ajoimme ostarille haalimaan jotain hyvää kotiin vietäväksi.



Päivän mittaan sää selkeni. Ruokailun jälkeen oli aika pakata. Vielä viimeisen kerran kävely rantaan niemen länsipuolelle, missä näkyy auringon lasku. Minä istahdin ihaileman maisemaa. Tytär ja vävy jatkoivat iltalenkilleen.

3.12. sunnuntai. Lähdimme aamulla seitsemältä kohti Nizzan lentokenttää. Hyvissä ajoin. Kentälle menossa kun on aina oma pieni jännitysmomenttinsa. 

Aurinko oli vasta kajona nousemassa. Näytti siltä, että jälleen on tulossa kaunis päivä. 

Auto piti tankata ennen luovutusta. Ensimmäinen asema oli aamuvarhaisella kiinni. Alkoi jännittää. Seuraava, viimeinen asema ennen kenttää, oli auki. Helpotus. Bensa lirui tankkiin toivottoman hitaasti. Ilmeisesti säiliö tyhjä. Onneksi oli toinenkin mittari. 

Jonkin matkan päässä oli tie suljettu ilman mitään ennakkotietoa. Käännös takaisin ja toista reittiä. Autovuokraamon palautuspisteen löytäminen oli seuraava rasti. Haukkana kolmella silmäparilla kyttäsimme opasteita. Kokemuksesta matkakumppanit muistivat, että viimeinen koukkaus on huonosti merkitty ja tulee yllättäin. 

Hetket, kun autoa tutkittiin. Eivät keksineet rahastuksen aihetta. Tässä vaiheessa lentomatkustajan on paha ruveta pulikoimaan vastaan, vaikka syy olisi ilmeisen tekaistu. 

Auton palautuspiste oli ykkösterminaalissa. Koneemme lähti kakkosterminaalista. Kentän alue oli raitiotien rakentamisen vuoksi yhtä työmaan mylläkkää. Seurasi aamulenkki. Kiskoimme laukkujamme reippaan vartin ajan melkoista temppurataa seuraten. 

  

Au revoir, Riviera!

Millaista on Rivieralla marraskuussa, sesongin ulkopuolella?

Sää oli minulle ihanteellinen. Marraskuun puolivälissä päivällä oli lämpöä 18 astetta ja yöllä 10 astetta.  Kuun loppua kohti mennessä yöt viilenivät vähitellen kolmeen asteeseen, päivällä oli 14 astetta. 

Sää voi olla vaihtelevaa. Osallemme osui vain yksi sateinen ilta ja yö, jonka jälkeen kova tuuli jatkui vielä seuraavan aamupäivän. 


Ulkoilu on helppoa, kun ei ole liian kuuma. Tykkään kävellä. En välitä rantaelämästä. Uimarannoilta on poistettu wc:t ja suihkut ovat kiinni. Pysyviä yleisiä vessoja on, mutta harvassa. 

Jonkun verran näki märkäpukuisia uimareita, vesikävelijöitä ja snorklaajia. Rannat ovat siistejä, vesi kirkasta ja tilaa riittää. Monille rannoille on kasattu isoja hiekkavalleja. Tuulelta suojaisissa paikoissa loikoili jonkin verran väkeä ottamassa aurinkoa. 

Pyöräily on huomattavan suosittu ulkoilulaji. Autoja on vähemmän kuin sesongin aikana, joten pyöräilijät varmasti nauttivat menosta. Juokisijoita näki kaikkialla. Ja tietenkin kävelijötä sekä rantabulevardeilla, että Cap Ferratin ja Cap d´Antibesin niemiä kertävillä vaelluspoluilla.



Hotellit. Tyypillisissä kesäkohteissa, kuten juuri Cap d´Antibesissa ainakin suuret hotellit olivat kiinni. Monella portilla näkyi kyltti Fermée annuel. 
Parasta on, että hotellien hinnat ovat sesongin ulkopuolella ihan muuta kuin kesällä. Kuvassa satunnainen kamerani tavoittama hinnasto.



Kaupat ja ravintolat. On yrittäjien loma-aika. Monella ovella Fermée annuel-kyltti. Meitä ei haitannut.



Huvila-alueilla kävellessä olisi hauska kurkkia pihoille ja taloihin. Useimmat ovat visusti piilossa korkeiden aitojen takana. Valvontakameroita on kaikkialla.



Liikkuminen autolla. Sesongin ulkopuolinen aika on paras. Autoja oli liikkeellä meikäläisellä mitalla ihan riittämiin, mutta kesällä ruuhkat ovat uuvuttavan loppumattomia.

Pysäköinti. Se, miksi jätimme auton useimmiten aika kauas kohteesta, oli paitsi liikunnan takia, myös siksi, että ilmaisen parkkipaikan löytäminen on lähes mahdotonta. 

Parkkimaksut ovat aika kalliita ja usein pysäköintiaika on vielä rajoitettu kahteen tuntiin. Monilla maksullisilla paikoilla on etukäteen valittava ja maksettava pysäköinnin aika. Olimme maksullisessa parkissa vain muutaman kerran.  

 

Ruokailu. Päiväkirjassani ei juuri ole annoskuvia. Elimme ruuan suhteen arkisen kotoisesti. Kävimme marketeissa ruokaostoksilla. Laitoimme ateriat hotellilla.

 Aamiaiselle katettiin terassin pöytään hedelmiä, jukurttia ja mysliä. Patonkia, jos sitä oli illasta jäänyt. No juu, välillä myös croissanteja ja suklaapullia, marmeladia ja kastanjatahnaa. Paljon maitokahvia isoista kupeista. Matkatovereilla oli oma mutteripannu mukana. 

Päivällä reissussa tyypillinen pikatankkaus oli ulkona nautittu uunituore patonki, siihen jotain suolaista väliin ja vettä pullosta.

Päivällisen aikaan oli jo kiirusnälkä. Aterian perusta oli monena päivänä valmis ratatouille, taboule, porkkanaraaste ja sellerisalaatti. Maukkaita, edullisia ja nopeita valmisruokia. Niille lisukkeeksi kanaa, kalaa tai maustettua makkaraa. Kuvan annoksessa on paistovalmis kuorrutettu kalafilee. Välillä vaihteeksi äijäannokset pastaa.



Illan viimeksi infusiot, eli rauhoittavaa yrttiteetä. Patonkia,leikkeleitä, ehkä jotain herkkua. Patonkia, ricottaa, yrttijustoa, ilmakuivattua kinkkua ja salamia tuli syötyä vuoden annos. 


Hienointa oli juuri sesongin ulkopuolinen aika. Rauha. Kuvat ovat St Torpezista ja Nizzasta. En välitä tungoksesta ja hulinasta. Sitäkin löytyi hetkellisesti ostareilla. Muuten valitsimme mieluummin rauhallisemmat reitit.


Iltamenoista ei kommentoitavaa. Uni maistui.